Suomalaiset olivat Venäjän keisarikunnan pääkaupungin maaseudulla venäläisten jälkeen kooltaan suurin kansallisuusryhmä, joka säilytti identiteettinsä sekä ryhmän sisäisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön. Suomalaisen yhteisön käsite on monitasoinen. Myös kirkolliset yhteisöt olivat merkittäviä väestöä yhdistäviä kokonaisuuksia ja vähemmistöjen välisen vuorovaikutuksen keskuksia.
Yhteiskunnallinen elämä kukoisti Inkerin suomalaisissa kylissä. Siellä vallitsi vapautusreformin jälkeen laaja itsehallinto, jossa paikallinen väestö valtuutettiin päättämään sisäisistä asioista varsin itsenäisesti. Yhteisöllisyyden henki ja perinteinen kansankulttuuri olivat vahvoja yhdistäviä tekijöitä. Sosiaaliset verkostot ulottuivat Suomeen asti, eikä valtiollinen raja ollut esteenä kanssakäymiselle. Suomesta myös muutettiin paljon Inkeriin, erityisesti Pietariin ja pohjoisiin inkeriläisiin kyliin.
Suomalaiset joutuivat uudistusten myllerrykseen. Vapautusreformin vaikutus oli kaksijakoinen - toisaalta Inkerin kansan yhteiskunnallinen asema parani, toisaalta sen tulos oli suomalaisille taloudellisesti epäedullinen. Kuitenkin Venäjän pääkaupunki Pietari oli suuri mahdollisuus. Pietari tarvitsi työvoimaa, ruokaa, puuta ja monenlaisia palveluja, mikä antoi runsaasti työmahdollisuuksia.
Kurssilla tutustutaan suomalaisten eli inkerinsuomalaisten ja Suomesta muuttaneiden suomalaisten yhteisöllisyyteen, perinteisiin elinkeinoihin ja kansankulttuuriin. Kurssin aiheisiin kuuluvat myös Venäjän vähemmistöpolitiikka ja valtiollinen ideologia. Kurssin aikana perehdytään suomalaisten sosiaaliseen vuorovaikutukseen, muuttoliikkeeseen ja väestönmuutokseen heidän keskuudessaan.
- Teacher: Andrei Kalinitchev