Kurssilla perehdytään brittiläistä ja yhdysvaltalaista tuotantoa oleviin elämäkertaelokuviin 1960-luvulta lähtien, jolloin genre alkoi monipuolistua ja kehittyä modernimpaan suuntaan. Perinteisten hallitsijoiden ja sotilaiden rinnalle biopicien keskushenkilöiksi alkoi nousta vaikkapa tosielämän rikollisia ja toisaalta poliiseja, ja esimerkiksi myös muusikot ja säveltäjät nousivat suosioon. Suurmiesten ja ihmisyyden puolustajien ja toisaalta jopa pahuudestaan tunnettujen hahmojen representoimiseen alkoi löytyä uutta särmää.

Genrelle oli sinänsä luotu näyttävät puitteet jo edeltävinä vuosikymmeninä, mutta syvällisyydessä mentiin harppauksin eteenpäin. Monet parhaan elokuvan Oscar-voittajiksi valitut elämäkertaelokuvat ovat olleet lähes tai jopa yli kolmituntisia, joskin nykyään yleensä noin kahden tunnin kestosta on tullut normi. Kohtauksia matkustettiin studio-olosuhteiden ohella kuvaamaan jopa aidoille tapahtumapaikoille, ja sama trendi jatkuu yhä nykyään CGI-teknologian kehittymisestä huolimatta. Monilla elämäkertaelokuvilla on historiallisen spektaakkelin mittasuhteet varsinkin statistien määrällä mitaten, mutta näkemyksiin on samalla hiipinyt myös entistä henkilökohtaisempaa otetta. Muun muassa nämä kehityskulut nousevat esiin kurssin aikana, mutta tärkeimmät käsiteltävät kysymykset ovat: Miten elämäkertaelokuvat ilmentävät historiallisuuttaan ja onko fokus enemmän aikakaudessa vai henkilössä (vai onko näiden välillä tasapaino)? Onko pyritty kuvaamaan elämäntarinan merkittävimmät käänteet vai keskitytty johonkin tiettyyn hetkeen? Kuinka paljon elokuvissa on kysymys kuvatusta aikakaudesta ja kuinka paljon valmistumisajankohdasta/omasta ajastamme? Mitä päähenkilövalinnat kertovat elokuvantekijöiden ja suuren yleisön arvostuksista?

Kurssi alkaa johdannolla, joka perehdyttää elämäkertaelokuvien historiaan myös globaalimmista näkökulmista. Kurssi on jaoteltu alagenreihin sen mukaan, mitä elokuvan päähenkilö on tehnyt ansaitakseen populaarikulttuurin mielenkiinnon ja paikkansa (filmi)historiassa. Tarkoituksena on, että opiskelijat katsovat kustakin alakohdasta vähintään yhden tai kaksi elokuvaa (mielellään monipuolisesti eri vuosikymmeniltä) ja kirjoittavat niiden pohjalta noin 3-5-sivuisen analyyttisen esseen – eli yhteensä kolme esseetä (3 op) tai viisi esseetä (5 op) – sekä osallistuvat Moodle-alueella käytäviin keskusteluihin. Viimeinen eli kahdeksas viikko vetää yhteen kurssilla käsiteltyjä aiheita.

Kurssin elokuvavalikoimaan kuuluvat mm. Viimeinen keisari (1987), Nuori Victoria (2009), Nixon (1995), Serpico – kadun tiikeri (1973), Mafiaveljet (1990), Kaivosmiehen tytär (1980), Amadeus (1984), Kaiken teoria (2014), Panssarikenraali Patton (1970), Arabian Lawrence (1962), Gandhi (1982), Kundun (1997), Frida (2002) ja Che (2008). Opiskelijat saavat hyvissä ajoin ennen kurssin alkua listan kaikista vaihtoehtoisista elokuvista.

Opetusmuoto: Verkkokurssi. Kurssin suorittaminen edellyttää kolmen tai viiden esseen kirjoittamista ja aktiivista osallistumista kurssin Moodle-alueen keskusteluihin (eli vähintään kolmea viestiä). Opiskelijat hankkivat valitsemansa elokuvat käyttöönsä. Osa on vuokrattavissa, osa taas saatavissa laajasti kirjastoista ja kaikki Amazonin kaltaisista verkkokaupoista.
Kurssin kohderyhmä: Aine- ja syventävät opinnot
Kurssin suunnitteluryhmä: FM Taneli Hiltunen
Opetuksen tuottaja: Historian valtakunnallinen verkko-opetus/Turun yliopisto