Kurssilla perehdytään modernin elokuvamusiikin kehitykseen genrejaottelun kautta 1960-luvulta lähtien. Painopiste on pääosin yhdysvaltalaisessa ja brittiläisessä score-musiikissa, mutta joukossa on vertailukohtina myös muunmaalaisia sävellyksiä. Kunkin viikon teemana olevat genret vaihtelevat fantasiaseikkailuista komedioihin ja sotaelokuviin, ja niiden kautta piirtyy monimuotoinen kuva elokuvamusiikin tarjoamista, huomattavasti toisistaan poikkeavista mahdollisuuksista. Puhtaasti elokuvaa varten sävelletyn musiikin lisäksi kurssin valikoimasta löytyy myös esimerkkejä, joissa autenttinen aikalais- tai nykymusiikki on nivottu yhteen score-raitojen kanssa (soundtrack). Sijansa on niin Oscar-voittajilla kuin vähemmälle huomiolle jääneillä helmillä. Kurssille osallistuminen ei edellytä musiikin opintoja tai edes aiheen aiempaa merkittävää tuntemusta.
Kurssi haastaa pohtimaan etenkin seuraavia asioita: Millaisia tyylikeinoja elokuvasäveltäjät käyttävät? Miten musiikilla pystytään tukemaan tarinankerrontaa? Miksi jotkin scoret onnistuvat nousemaan lähes itsenäisiksi, ikonisiksi taideteoksiksi? Onko eri genreissä sisäänrakennettuja konventioita, joita säveltäjät pyrkivät noudattamaan tai rikkomaan? Miten luoda halutessaan dissonanssia valkokankaan tapahtumien ja musiikin välille?
Monipuoliseen musiikkivalikoimaan kuuluvat mm. Chariots of Fire (1981), Bright Star (2009), The Good, the Bad and the Ugly (1966), Gods and Generals (2003), Django Unchained (2012), Breakfast at Tiffany’s (1961), The Last Emperor (1987), Papillon (1973), Gravity (2013), Crouching Tiger, Hidden Dragon (2000), Letters from Iwo Jima (2006), Rukajärven tie (1999), The Artist (2011), A Beautiful Mind (2001), The Theory of Everything (2014), The Grand Budapest Hotel (2014), Marie Antoinette (2006), Julie & Julia (2009), Doctor Zhivago (1965), Gladiator (2000), Alexander (2004), Red Cliff (2008), The Great Gatsby (2013) ja Hot Fuzz (2007).
Kurssi alkaa johdannolla, joka perehdyttää yleisellä tasolla score-musiikin historiaan. Muilta osin kurssi on jaoteltu genreihin. Opiskelijat kuuntelevat valitsemistaan alakohdista kaksi scorea/soundtrackiä (mielellään monipuolisesti eri vuosikymmeniltä) ja kirjoittavat niiden pohjalta noin 3-5-sivuisen analyyttisen esseen – eli yhteensä kolme esseetä (3 op) tai viisi esseetä (5 op)