Metodeja (populaari) musiikin historian tutkimukseen – kaanoneista ja tekijälähtöisyydestä uuteen moninaisuuteen, 5 tai 10 op, 14 kertaa 2t, 28 t, luento- ja seminaarityöskentelyä, periodit I ja II, alkaa 4.9.
Tämä kurssi kartoittaa musiikin- ja populaarimusiikin historian tutkimukseen liittyviä metodeja keskittyen ensin musiikinhistorian tutkimuksen yleisiin suuntaviivoihin ja sen jälkeen erityiskysymyksiin, joihin pureudutaan tarkemmin seminaarityöskentelyn yhteydessä.
Erityishuomion saavat nationalistinen musiikinhistoria ja sen moninaisuus, taiteen, viihteen, korkean ja populaarin erottelu musiikinhistorian yhteydessä sekä erilaiset konkreettiset menetelmät (mm. elämäkertatutkimus, mikro- ja mentaliteettihistoria, rakennehistoria).
Kurssi koostuu luennoista ja praktikumista, jossa suoritetaan 5-6 sivun essee (5 op) tai 8-10 sivun essee (10 op).
Työt käsitellään seminaari-istunnoissa 30.10, 6.11, 13.11, 20.11, 27.11, 4.12, 11.12. Harjoitustyön palautus aina käsittelypäivää edeltävän viikon perjantaina Moodleen klo 16 mennessä.
•14 kertaa 2 h
•
•4.9. Johdanto, Sisältö, Tehtävänanto
•
•11.9. Miksi ja miten tutkia musiikinhistoriaa? Kansakunnan rakentaminen, metodisia rajankäyntejä, teos vs. konteksti
•
•18.9. Mikro- ja mentaalihistoriasta kohti musiikin rakennehistoriaa. Polyfonia ja musiikinhistoria
•
•25.9. Elämäkertatutkimus (psykohistoria)
•
•2.10. Tutkimusesimerkkejä: Säveltäjä-elämäkerrat 1800-luvulta rock-kulttuurin aikakaudelle (elokuva-adaptaatiot, säveltäjä suurmiehenä ja julkisuuden henkilönä, Beethoven, Liszt, Chopin, Sibelius)
•9.10 Musiikin historian dokumentit ja musiikin historian polyfonia (Ken Russell, Tony Palmer, Julien Temple, YLE Teema dokumenttisarjat)
•
•16.10. Suomalaisen musiikin ja musiikinhistorian ’brändääminen’ – tulevaisuuden tutkimushaasteita
•
•23.10. Opetuksesta vapaa viikko