Kurssin kuvaus

Kurssikuvaus

Kurssi soveltuu kaikille, jotka ovat suorittaneet vähintään latinan alkeiskurssin. Kurssi on perusopintotasoinen ja sen voi käyttää klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin oppiaineiden perusopintojen päällekkäisyyttä korvaavaksi optiosuoritukseksi.

 Kurssi suoritetaan kokonaisuudessaan sille laaditulla Moodle-alueella. Alueelle pääsee ilmoittautumalla kurssin vastuuhenkilölle sähköpostitse. Tällöin saat Moodle-alueen kurssiavaimen ja pääset aloittamaan tehtävien tekemisen.

Kurssin runko on seuraavanlainen:

1. Johdanto + tehtäviä

2. 300 latinan tavallisinta sanaa + tehtäviä

3. Substantiivit, osa I + tehtäviä

4. Substantiivit, osa II + tehtäviä

5. Adjektiivit + tehtäviä

6. Adverbit & verbit + tehtäviä

7. Yhdyssanamuodosteet + tehtäviä

 

Kurssin suoritus edellyttää kaikkien tehtävien ja välikertauksen (Moodle-tentti) palauttamista; kaikista saa myös opettajalta palautteen ja arvosanan. Tehtävät tehdään järjestyksessä.

 Kurssin tavoite on kahtalainen: 1) kasvattaa latinan sanavarastoa ja 2) kasvattaa latinan sanastoa koskevaa yleistä ymmärrystä, esim. sananmuodostuksen perusteita. Kurssilla ei varsinaisesti käsitellä etymologiaa – se on aikaa vievää eikä välttämättä auta juuri sanavaraston kasvattamisessa, joskin ymmärryksen syventämisessä kylläkin. (Etymologialla tarkoitetaan sanan alkuperää tai oppia sanan alkuperän selittämisestä – tämä oppi tunnettiin jo antiikissa, joskaan nykyisessä etymologioinnissa on kyse varsin eri asiasta kielihistorian menetelmien kehittymisen myötä. Antiikin etymologiointi perustui usein kekseliäille selityksille, joita me nimittäisimme nykyään kansanetymologioiksi.) Emme myöskään käsittele kielihistoriaa muutoin, esim. romaanisten kielten sanaston muotoutumista. Samoin kurssilla ei erityisesti kiinnitetä huomiota siihen, miten yksittäiset sanat elävät kautta latinan kielen historian; pääasiassa kyse on siis klassisesta latinasta. Myöskään rektiota[1] ei juuri käsitellä.

Klassinen latina on tietoisen kielenohjailun tulos: 200-luvulta eaa. lähtien roomalainen yläluokka alkoi muokata latinan kieltä yhä standardoituneempaan suuntaan, mikä johti lopulta kirjalliseen ihannekielen syntymiseen. Sen keskeisiin edustajiin kuuluvat esimerkiksi tasavallan loppuajan auktorit Cicero, Caesar, Horatius, Vergilius, Ovidius ja Livius; kaikkein ”klassisin” aika voidaan rajata karkeasti 100 eaa. - 100 jaa.