Kurssilla perehdytään Venäjän historian 1900-luvun loppupuoliskoon Nikita Hruštšovin kaudesta alkaen jolloin "suojasääksi" kutsuttu aikakausi tuli Stalinin totalitarismin tilalle, ja aloitti uuden demokraattisemman jakson Venäjän historiassa.

Stalinin terrorin uhrien rehabilitointi ja hänen henkilökulttinsa tuhoaminen olivat uuden aikakauden merkittävimpiä tapahtumia. Toisen maailmansodan jälkeen maailma oli jakautunut kahteen poliittiseen järjestelmään ja "kylmän sodan" aika alkoi. Itäblokin luominen perustui kommunistiseen ideologiaan ja maailmanlaajuiseen luokkataisteluun. Ideologiaa ei saanut kritisoida, vaan itäblokin maiden piti uskoa kommunismin paremmuuteen ja sen voittoon lähitulevaisuudessa. Kuitenkin sosialistista järjestelmää kritisoitiin, ja kritiikin seurauksena oli myös Unkarin kansannousu, joka tukahdutettiin verisesti.


Kurssi aikana tarkastellaan myös muutoksia Neuvostoliiton valtarakenteissa, sisä- ja ulkopoliittisen kurssin vaihteluja. Neuvostoliittolaisella älymystöllä oli liberalisaation ja yhteiskunnallisen kritiikin kannalta keskeinen rooli. Se vaati sananvapautta ja poliittista liberalismia. Pysähtyneisyyden aika toi uudet muodot ja uudet tekijät. Kurssilla perehdytää ”dissidenteihin” ja "samizdatiin".

Neuvostoliiton kommunistisen puolueen dominointi yhteiskunnassa toimi suunnitelmatalouden oloissa. Valtion propaganda oli tehokas keino auktoritarismin ylläpitämiseksi Neuvostoliitossa ja itäblokissa. Kuitenkin suunnitelmatalouden ja kommunististen liikkeiden aktiivinen tukeminen ympäri maailmaa, Tsernobylin onnettomuus ja suuret hankkeet kuluttivat paljon resursseja. Elintaso sosialistisissa maissa jäi jälkeen ja tyytymättömyys kasvoi. Kurssilla seurataan myös poliittista kamppailua, joka johti Neuvostoliiton romahdukseen ja IVY:n syntyyn. Kurssilla perehdytään uuden Venäjän demokraattisiin uudistuksiin sekä tarkastellaan Venäjän presidenttien toimia valtionpäämiehinä.