Kurssin kuvaus

Tavoitteet

Kurssin suoritettuaan opiskelija osaa:

- selittää periaatteellisesti mistä sähkömagneettisen säteilyn absorptiospektrit (UV-VIS, IR, NMR) johtuvat

- selittää miten erilaiset massaspektrit (EI-MS ja ESI-MS) muodostuvat

- käyttää em. spektreistä saatavaa informaatiota hyväksi erityisesti orgaanisten yhdisteiden ja ligandien rakenteiden määrityksissä

- selittää periaatteellisesti miten UV-VIS-, IR-, NMR- ja massaspektrometrit toimivat

- selittää spektrometrian keskeisiä peruskäsitteitä ja terminologiaa

- laskea molekyylin tyydyttymättömyysasteen ja käyttää sitä apuna molekyylirakenteen tunnistamisessa

- selittää mitkä tekijät vaikuttavat UV-VIS-absorption paikkaan ja intensiteettiin spektrissä

- ennustaa yksinkertaisten orgaanisten yhdisteiden/molekyylinosien UV-VIS-absorptioaallonpituuksia molekyylirakenteen avulla

- tunnistaa keskeiset ogaanisten yhdisteiden funktionaaliset ryhmät IR-spektrien avulla

- tunnistaa keskeiset ogaanisten yhdisteiden funktionaaliset ryhmät 1H- ja 13C-NMR-spektrien avulla

- selittää mitkä tekijät vaikuttavat 1H- ja 13C-NMR-signaalin paikkaan, intensiteettiin ja hienorakenteeseen spektrissä

- käyttää NMR-spektri-informaatiota (kemiallinen siirtymä, intensiteetti, kytkentävakiot) hyväksi orgaanisten yhdisteiden rakenneanalyysissä

- tunnistaa keskeiset liuotinsignaalit 1H- ja 13C-NMR-spektreissä

- käyttää perus-2D-NMR-spektrejä (COSY, HETCOR) apuna molekyylirakenteen tunnistamisessa

- määrittää yhdisteen molekyylimassan tai monoisotooppimassan (tarkan massan) massaspektrin avulla

- tunnistaa yksinkertaisimpia fragmentti-ioneja elektroni-ionisaatiomassaspektreistä (EI-MS)

- hyödyntää massaspektrin isotooppijakaumia yhdisteen alkuainekoostumuksen ja rakenteen määrittämisessä

- määrittää ionin varausasteen sähkösumutusionisaatiomassaspektristä (ESI-MS)

- laskea määritetyn monoisotooppimassan massatarkkuuden