Verkkoilmiöt ovat haavoittuvaisia, sillä ne voivat kadota lähes yhdellä napinpainalluksella. Haavoittuvuudestaan huolimatta eri ilmiöistä, kulttuureista ja yhteisöistä jää verkkoon monenlaisia jälkiä, joiden avulla verkon menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta voidaan hamottaa. Verkkoilmiöiden säilyvyyteen vaikuttavat muun muassa erilaiset kulttuuriperintöprosessit, joiden avulla ilmiöitä ja sisältöjä arvotetaan.
Kurssilla tutustutaan verkkokulttuuristen objektien elinkaariin, kuolemaan ja kuolemanjälkeiseen elämään sekä teorian että esimerkkitapausten avulla. Verkkokulttuurien historiaa lähestytään kurssilla erityisesti media-arkeologisesta näkökulmasta käsin.
Media-arkeologia on kokeileva ja leikittelevä tutkimustapa. Se keskittyy median zombie-elämään, jossa vanha ja kuolleeksi ajateltu media elää rinnakkain nykyisen median kanssa uudella tavalla. Tarkastelemalla mennyttä, outoa, kuviteltua ja unohdettua mediaa media-arkeologia pyrkii ymmärtämään nykypäivän vallalla olevaa mediaa.
Kurssilla käsitellään myös verkkokulttuurien menneisyyden tutkimukseen liittyviä eettisiä erityiskysymyksiä.
Opiskelijat laativat yhdessä tai parityönä tapaustutkimuksen itse valitsemastaan hiipuvasta tai kuolleesta verkkoilmiöstä hyödyntäen aiheeseen liittyviä teorioita, työkaluja ja media-arkeologista viitekehystä sekä esittävät tapaukselleen tutkimuseettisiä kysymyksiä.
- Opettaja
Elina Vaahensalo