Viime vuosina sekä Suomessa että Unkarissa on alettu arvioida uudelleen kansalliskirjallisuuden käsitettä. Suomessa maahanmuuttajakirjallisuus on vaikuttanut siihen, että alettiin kiinnittää huomiota esimerkiksi saamelaiskirjallisuuteen. Unkarissa kansalliskirjallisuuden käsitteeseen on vaikuttanut kaksi erilaista muutosta: toinen on rajojen muuttuminen ensimmäisen maailmansodan seurauksena, jolloin Unkarin ulkopuolella syntyivät uudet unkarinkieliset kirjallisuuskulttuurit, ja toinen on ihmisten muuttaminen, kuten vuoden 1956 vallankumouksen jälkeen monien unkarilaisten kirjailijoiden pakolaisuus ulkomaille, missä he jatkoivat kirjoittamista unkariksi tai jollakin muulla kielellä. Vaikka Suomen ja Unkarin kirjallisuudet eroavat historiallisesti monilta näkökulmiltaan, nykyään molemmissa maissa pyritään uudelleen arvioimaan kansallisen käsitettä, sillä nykypäivän transkulttuuriset, transnationaaliset ja monikieliset kirjallisuusilmiöt eivät enää sovi kansalliskirjallisuuden 1800-luvulla luomaan määritelmään. Kurssin tavoitteena on tarjota vertaileva näkökulma Suomen ja Unkarin kansalliskirjallisuuskäsitteen eri tulkintoihin analysoimalla 1900-luvun alussa Unkarissa ja Suomessa julkaistuja kirjallisuushistorioita, nykykirjallisuutta sekä lukion kirjallisuusopetusta.

  • Opettaja
    Viola Capkova